Edellinen luku,
Sak
SAKARJA
11
1. Avaa ovesi, Libanon! Tuli on kuluttava sinun setrisi.
2. Valittakoon kypressi, sillä setri on kaatunut, hävitetyt ovat nuo
mahtavat. Valittakaa, te Baasanin tammet, sillä sankka metsä on
sortunut.
3. Kuule paimenten valitusta, kun on hävitetty nuo heidän mahtavansa.
Kuule nuorten leijonain ärjyntää, kun on hävitetty Jordanin
rantatiheikkö.
4. Näin sanoi Herra, minun Jumalani:
5. "Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta
syynalaisuutta, ja joista niiden myyjät sanovat: 'Kiitetty olkoon Herra,
minä olen rikastunut', ja joita niiden paimenet eivät sääli.
6. Sillä minä en enää sääli maan asukkaita, sanoo Herra. Katso, minä
annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja kuninkaansa käsiin, ja he
hävittävät maan, enkä minä pelasta ketään heidän käsistänsä."
7. Niin minä siis kaitsin teuraslampaita, lampaista kurjimpia. Ja minä
otin itselleni kaksi sauvaa; minä nimitin toisen "Suloudeksi", toisen
minä nimitin "Yhteydeksi", ja niin minä kaitsin lampaita.
8. Ja minä hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, mutta minä kävin
kärsimättömäksi lampaille, ja hekin kyllästyivät minuun.
9. Niin minä sanoin: "Minä en tahdo enää teitä kaita. Kuolkoon, joka
kuolee; hävitköön, joka häviää; ja jäljellejäävät syökööt kukin toisensa
lihaa."
10. Ja minä otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni,
jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa.
11. Ja sinä päivänä se purkautui, ja niin lampaista kurjimmat, jotka
ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana.
12. Sitten minä sanoin heille: "Jos teille hyväksi näkyy, niin antakaa
minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta". Niin he punnitsivat
minun palkakseni kolmekymmentä hopearahaa.
13. Ja Herra sanoi minulle: "Viskaa se savenvalajalle, tuo kallis hinta,
jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet". Niin minä otin ne
kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne Herran huoneeseen
savenvalajalle.
14. Sitten minä katkaisin toisen sauvani, Yhteyden, purkaakseni
veljeyden Juudan ja Israelin väliltä.
15. Sitten Herra sanoi minulle: "Ota vielä itsellesi hullun paimenen
kapineet.
16. Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista
hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei
paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue; mutta hän syö lihavien lihaa ja
halkaisee niiden sorkat.
17. Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen
käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja
hänen oikea silmänsä soetkoon."
Seuraava luku,
Sak