1. Niin veisasi Debora ja Barak Abinoamin poika sinä päivänä,
sanoen:
2. Että Israelin puolesta on täydellisesti kostettu ja että kansa antoi itsensä
mieluisesti siihen, sentähden kiittäkäät Herraa.
3. Kuulkaat te kuninkaat ja ottakaat vaari te päämiehet: minä, minä veisaan
Herralle, ja Herralle Israelin Jumalalle minä veisaan.
4. Herra, kuin sinä läksit Seiristä ja kävit Edomin kedolta, silloin maa vapisi,
taivaat myös tiukkuivat, ja pilvet pisaroitsivat vettä.
5. Vuoret vuosivat Herran edessä, itse Sinai Herran, Israelin Jumalan edessä.
6. Samgarin Anatin pojan aikana ja Jaelin aikana tiet katosivat, ja ne kuin
kohdastansa käymän piti, kävivät vääriä polkuja.
7. Talonpojat puuttuivat Israelista, ne puuttuivat siihenasti kuin minä Debora
tulin, siihenasti kuin minä tulin äidiksi Israeliin.
8. Hän valitsi uusia jumalia: silloin oli sota porteissa: ei siellä nähty kilpeä
eikä keihästä neljänkymmenen tuhannen seassa Israelissa.
9. Minun sydämelläni on ilo Israelin valtamiehistä: he ovat hyväntahtoiset kansan
seassa; kiittäkäät Herraa.
10. Te jotka ajatte kaunisten aasein päällä, te jotka istutte oikeudessa, te
jotka käytte teitä myöten, puhukaat näistä.
11. Kussa ampujat huusivat vedenkantajain seassa, siellä julistettakaan Herran
vanhurskautta ja hänen talonpoikainsa vanhurskautta Israelissa; silloin meni
Herran kansa porttein tykö.
12. Nouse, nouse, Debora: nouse, nouse ja veisaa virsiä, valmista itses, Barak,
vangiksi ota sinun vangitsiat, sinä Abinoamin poika.
13. Silloin rupesi se jäänyt vallitsemaan voimallista kansaa: Herra on hallinnut
väkeviä minun kauttani.
14. Ephraimista oli heidän juurensa Amalekia vastaan, ja sinun jälkees BenJamin
sinun kansoissas; Makirista ovat tulleet hallitsiat ja Sebulonista kirjoittajat.
15. Isaskarin päämiehet olivat myös Deboran kanssa, ja Isaskar oli niinkuin
Barak laaksoon lähetetty jalkaväkinensä; Rubenin eroituksessa ovat suuret sydämen
ajatukset.
16. Miksis istuit kahden joukon välillä, kuullakses laumain määkynätä? Rubenin
eroituksessa ovat suuret sydämen ajatukset.
17. Gilead jäi toiselle puolelle Jordania, ja miksi Dan asui haahtein seassa?
Asser istui meren satamissa ja asui langenneissa kylissänsä.
18. Sebulonin kansa antoi henkensä alttiiksi kuolemaan, Naphtali myös, kedon
korkeudella.
19. Kuninkaat tulivat ja sotivat; silloin sotivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa
Megiddon veden tykönä: ei he saaneet rahaa saaliiksensa.
20. Taivaasta sotivat tähdet juoksussansa, he sotivat Siseraa vastaan.
21. Kisonin ojan kieritti heitä, Kedumin oja, Kisonin oja; minun sieluni tallaa
väkeviä.
22. Silloin sotkuivat hevosten kaviot heitä, heidän väkeväinsä hätäisessä paossa.
23. Kirotkaat Merosta, sanoi Herran enkeli, kiroten kirotkaat hänen asuvaisiansa,
ettei he tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sankarien seassa.
24. Siunattu olkoon Jael vaimoin seassa, Heberin Keniläisen emäntä, siunattu
olkoon hän majoissansa vaimoin seassa.
25. Kuin hän vettä anoi, niin hän rieskaa antoi; hän kantoi voita kalliissa
maljassa.
26. Hän otti naulan käteensä ja sepän vasaran oikiaan käteensä, ja löi Siseran
ja runteli hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen korvainsa juuren.
27. Hänen jalkainsa juureen kumarsi hän maahan, hän lankesi maahan ja pani maata:
hänen jalkainsa juureen kumarsi hän itsensä ja lankesi maahan, siinä kuin hän
kumarsi itsensä, siinä hän myös makasi hukutettuna.
28. Siseran äiti katsoi akkunasta ja itki huutain häkistä: miksi viipyy hänen
vaununsa tulemasta? miksi ovat hänen vaununsa pyörät niin jääneet jälkeen?
29. Ne viisaimmat hänen ylimmäisistä vaimoistansa vastasivat häntä, että hän
sanojansa kertoi.
30. Eikö he löydä ja jaa saalista, jokaiselle miehelle piian taikka kaksi, ja
Siseralle kirjavia ja ommeltuja vaatteita, neulalla ommeltuja vaatteita, kirjavia
molemmin puolin kaulan ympäri, saaliiksi.
31. Kaikki sinun vihollises niin hukkukoon, Herra! Mutta ne, kuin sinua rakastavat,
olkoon niinkuin ylöskäypä aurinko voimassansa. Ja maa oli levossa neljäkymmentä
ajastaikaa.