1. Ja yksi mies oli Ephraimin vuorelta, nimeltä Miika.
2. Hän sanoi äidillensä: ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä, jotka sinulta otettiin,
joiden tähden sinä kirosit ja puhuit minun korvaini kuullen: katso, ne ovat
minun tykönäni, minä ne otin. Silloin sanoi hänen äitinsä: siunattu olet sinä,
minun poikani, Herralle.
3. Niin antoi hän äidillensä ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä jälleen. Ja
hänen äitinsä sanoi: minä pyhitin kokonansa sen rahan Herralle minun kädestäni
poikani edestä, tehdä kaivettua ja valettua kuvaa; ja nyt annan minä sinulle
sen jällensä.
4. Mutta hän antoi sen rahan äidillensä jälleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa
hopiapenninkiä ja antoi ne hopiasepälle; hän teki kaivetun ja valetun kuvan,
joka sitte oli Miikan huoneessa.
5. Ja Miikalla oli Jumalan huone, ja hän teki päällisvaatteen ja epäjumalan
kuvat, ja täytti yhden poikansa kädet, ja hän oli hänen pappinsa.
6. Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, ja itsekukin teki niinkuin heille
näkyi hyväksi.
7. Mutta nuorukainen oli Juudan Betlehemistä, Juudan sukukunnasta, ja se oli
Leviläinen, joka oli siellä muukalaisena.
8. Hän meni Betlehemistä Juudan kaupungista vaeltamaan, kuhunka hän joutuis.
Ja kuin hän tuli Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen, vaeltaen,
9. Kysyi Miika häneltä: kustas tulet? Leviläinen vastasi: minä olen Leviläinen
Betlehemistä Juudan maalta, ja vaellan, kuhunka minä parhain taidan.
10. Miika sanoi hänelle: olen minun tykönäni. Sinun pitää oleman minun isäni
ja pappini, ja minä annan sinulle vuosi vuodelta kymmenen hopiapenninkiä ja
määrätyt vaatteet ja elatukses; ja Leviläinen meni hänen kanssansa.
11. Ja Leviläinen rupesi olemaan sen miehen tykönä, ja hän piti sen nuorukaisen
niinkuin yhden pojistansa.
12. Ja Miika täytti Leviläisen käden, että hän oli hänen pappinsa, ja hän asui
Miikan huoneessa.
13. Ja Miika sanoi: nyt minä tiedän Herran minulle hyvää tekevän, että minulla
on Leviläinen pappina.