1. Ja neljäntenä kunigas Dariuksen vuotena tapahtui Herran sana
Sakarjalle, neljäntenä päivänä yhdeksännessä kuukaudessa, joka kutsutaan Kislev.
2. Kuin he lähettivät Sareserin, ja Regemmelekin, ja heidän miehensä Jumalan
huoneeseen rukoilemaan Herran eteen,
3. Ja sanomaan papeille, jotka olivat Herran Zebaotin huoneessa, ja prophetaille:
vieläkö minun nyt pitää itkemän viidentenä kuukautena, ja vaivaaman minuani,
niinkuin minä tähän asti muutamina vuosina tehnyt olen?
4. Ja Herran Zebaotin sana tapahtui minulle ja sanoi:
5. Puhu kaikelle maan kansalle ja papeille, sanoen: kuin te paastositte ja paruitte
viidennellä ja seitsemännellä kuukaudella, nyt seitsemänkymmentä vuotta, oletteko
te minulle paastonneet?
6. Ja kuin te syötte ja juotte, ettekö te syö ja juo itse teillenne?
7. Eikö tämä se ole, jota Herra antoi entisten prophetain saarnata, kuin vielä
Jerusalemissa asuttiin, ja oli lepo kaupungeissa ympärillä, kuin asuttiin sekä
etelään päin että laaksoissa?
8. Ja Herran sana tapahtui Sakarjalle, sanoen:
9. Näin sanoo Herra Zebaot: tuomitkaat oikein, ja tehkäät jokainen hyvää ja
laupiutta veljellensä.
10. Ja älkäät tehkö vääryyttä leskille ja orvoille, muukalaisille ja köyhille:
ja älkään kenkään ajatelko pahaa sydämessänsä veljiänsä vastaan.
11. Mutta ei he näistä tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät selkänsä minua
vastaan, ja tukitsivat korviansa, ettei he kuulisi;
12. Ja asettivat sydämensä niinkuin timantin, ettei he kuulisi lakia ja sanoja,
jotka Herra Zebaot hengellänsä lähetti entisten prophetain kautta: sentähden
on niin suuri viha Herralta Zebaotilta tullut.
13. Ja se on niin tapahtunut kuin saarnattiinkin; mutta ettei he tahtoneet kuulla,
niin en minäkään tahtonut kuulla, kuin he huusivat, sanoo Herra Zebaot.
14. Ja niin minä olen heidät hajoittanut kaikkein pakanain sekaan, joita ei
he tunteneet; ja maa on heidän jälkeensä autioksi jäänyt, ettei kenkään siinä
vaella eikä asu; sillä he ovat sen ihanan maan hävittäneet.