1. Ja kuin kaikki kuninkaat sen kuulivat, jotka sillä puolella
Jordania olivat vuorilla ja laaksoissa ja kaikissa ison meren satamissa, Libanonin
vuoren kohdalla: Hetiläiset, ja Amorilaiset, Kanaanilaiset, Pheresiläiset, Heviläiset
ja Jebusilaiset,
2. Kokoontuivat he yhteet, sotimaan Josuaa ja Israelia vastaan yksimielisesti.
3. Kuin Gibeonin asuvaiset kuulivat, mitä Josua teki Jeriholle ja Aille,
4. Niin ajattelivat he petoksen, menivät ja teeskelivät itsensä sanansaatajiksi,
ja ottivat vanhat säkit aaseinsa päälle, ja vanhat kuluneet ja ravistuneet viinaleilit,
5. Ja vanhat paikatut kengät jalkoihinsa ja vanhat ja rikkinäiset vaatteet yllensä,
ja kaikki leivät, jotka he ottivat myötänsä, olivat kovat ja homehtuneet;
6. Ja menivät leiriin Josuan tykö Gilgaliin ja sanoivat hänelle ja kaikelle
Israelille: me olemme kaukaiselta maalta tulleet, tehkäät nyt liitto meidän
kanssamme.
7. Niin sanoi koko Israel Heviläisille, mitämaks sinä asut meidän seassamme,
kuinka me teemme liiton sinun kanssas?
8. He sanoivat Josualle: me olemme sinun palvelias. Ja Josua sanoi heille: kutka
te olette ja kusta te tulette?
9. He sanoivat hänelle: palvelias ovat sangen kaukaiselta maalta tulleet Herran
sinun Jumalas nimen tähden; sillä me olemme kuulleet hänen sanomansa ja kaikki
mitä hän Egyptissä on tehnyt,
10. Ja kaikki mitä hän on tehnyt kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat
sillä puolella Jordania: Sihonille Hesbonin kuninkaalle ja Ogille Basanin kuninkaalle,
joka asui Astarotissa;
11. Sentähden sanoivat meille meidän vanhimmat ja kaikki meidän maan asuvaiset:
ottakaat evästä myötänne, ja menkäät heitä vastaan ja sanokaat heille: me olemme
teidän palvelianne, tehkäät liitto kanssamme.
12. Tämä leipämme, jonka me myötämme evääksi otimme kotoamme, oli vielä tuore,
kuin me läksimme tulemaan teidän tykönne, mutta katso, tämä on nyt kova ja homehtunut.
13. Ja nämät viinaleilit me täytimme uusina, ja katso, ne ovat kuluneet, ja
nämät vaatteemme ja kenkämme ovat vanhaksi tulleet, aivan pitkän matkan tähden.
14. Niin ottivat päämiehet heidän eväästänsä ja ei kysyneet Heran suuta.
15. Ja Josua teki rauhan heidän kanssansa ja teki liiton heidän kanssansa, että
he saisivat elää; ja kansan päämiehet vannoivat heille.
16. Mutta kolmen päivän jälkeen, sitte kuin he tekivät liiton heidän kanssansa,
kuulivat he, että he olivat läsnä heitä ja asuivat heidän keskellänsä.
17. Kuin Israelin lapset matkustivat, tulivat he kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa,
jotka kutsutaan Gibeon, Kephira, Beerot ja KirjatJearim.
18. Ja ei Israelin lapset lyöneet heitä; sillä kansan päämiehet olivat vannoneet
heille Herran Israelin Jumalan kautta. Ja kaikki kansa napisi päämiehiä vastaan.
19. Niin sanoivat kaikki kansan päämiehet kaikelle joukolle: me olemme vannoneet
heille Herran Israelin Jumalan kautta, ja sentähden emme heihin taida ruveta.
20. Mutta sen me teemme heille: antakaamme heidän elää, ettei viha tulisi valan
tähden meidän päällemme, jonka me heille vannoneet olemme.
21. Ja päämiehet sanoivat heille: antakaamme heidän elää, että he olisivat halkoin
hakkaajat ja veden kantajat kaikelle kansalle, niinkuin päämiehet heille sanoneet
ovat.
22. Niin Josua kutsui heitä ja puhui heille, ja sanoi: miksi te olette pettäneet
meidät ja sanoneet: me asumme aivan kaukana teistä; ja kuitenkin te asutte meidän
seassamme?
23. Sentähden pitää teidän kirotut oleman, niin ettei teiltä pidä orjat puuttuman,
jotka halkoja hakkaaman ja vettä kantaman pitää minun Jumalani huoneeseen.
24. He vastasivat Josuaa ja sanoivat: se on todella sanottu sinun palvelioilles,
että Herra sinun Jumalas on käskenyt palveliansa Moseksen antaa teille kaiken
tämän maan ja hävittää teidän edestänne kaikki maan asuvaiset; niin me suuresti
pelkäsimme henkeämme teidän edessänne ja teimme tämän.
25. Mutta katso, me olemme nyt sinun kädessäs: mikä sinulle näkyy oikiaksi eli
hyväksi meille tehdäkses, se tee.
26. Ja hän teki heille niin ja vapahti heitä Israelin lasten kädestä, ettei
he lyöneet heitä kuoliaaksi.
27. Niin teki Josua heidät sinä päivänä halkoin hakkaajiksi ja veden kantajiksi
seurakunnalle ja Herran alttarille tähän päivään asti, siihen paikkaan jonka
hän valitsi.