1. Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa;
sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti
jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten päälle.
2. Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin
Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät
ja vakosivat Ain.
3. Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea
kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään
Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.
4. Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin
miesten edestä.
5. Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat
heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin
kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.
6. Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin
eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua
päänsä päälle.
7. Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla
Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa
me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!
8. Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää
vihollistensa puoleen?
9. Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät
meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella
nimelläs?
10. Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?
11. Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille,
ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.
12. Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä
vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne,
jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.
13. Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä
näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden
et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte
pois teidän seastanne.
14. Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen:
ja jonka sukukunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa
jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes
huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle Herran arpa lankee, pitää käymän
edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.
15. Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun
kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän Herran
liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.
16. Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan
toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.
17. Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle,
ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen
jälkeen, lankesi arpa Saddille.
18. Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa
Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.
19. Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle
kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa
sitä minulta.
20. Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt
Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.
21. Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa,
ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki,
ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia
sen alla.
22. Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso,
se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.
23. Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten
tykö, ja panivat ne Herran eteen.
24. Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian,
ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä,
aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät
ne Akorin laaksoon.
25. Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun
merheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat
heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.
26. Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on
tähän päivään asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka
Akorin laaksoksi tähän päivään asti.