1. Ja tapahtui kuudentena vuonna, viidentenä päivänä kuudennetta
kuuta, että minä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edessäni:
siellä tuli Herran, Herran käsi minun päälleni.
2. Ja minä näin, ja katso, se mikä oli hänen kupeensa alla, se oli niinkuin
tuli; mutta päältä hänen kupeensa oli se sangen kirkas, niinkuin kaikkein kirkkain
valkeus.
3. Ja hän ojensi ulos niinkuin käden, ja otti minun kiinni pääni hiuksista;
niin otti minun henki ylös maan ja taivaan välille, ja vei minun Jerusalemiin
Jumalan näyissä, sisällisen oven tykö, joka pohjan puolessa on, kussa kiivauksen
kuva seisoi, joka kiivauksen kehoitti.
4. Ja katso,siellä oli Israelin Jumalan kunnia, niinkuin minä sen ennen nähnyt
olin kedolla.
5. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, nosta nyt silmäs pohjoiseen päin.
Ja kuin minä silmäni nostin pohjan puoleen, katso, niin seisoi kiivauksen kuva
pohjan puolessa alttariportin tykönä, kusta käydään sisälle.
6. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä nämät tekevät? niitä
suuria kauhistuksia, jotka Israelin huone tässä tekee, että he juuri ajavat
minun kauvas minun Pyhästäni? Mutta sinun pitää vielä nyt näkemän suuremmat
kauhistukset.
7. Ja hän vei minun kartanon porttiin: siellä minä näin, ja katso, siellä oli
läpi seinässä.
8. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, kaiva nyt seinä lävitse. Ja kuin
minä kaivoin seinän lävitse, katso, niin oli siellä yksi ovi.
9. Ja hän sanoi minulle: mene sisälle ja katso niitä ilkeitä kauhistuksia, joita
he tässä tekevät.
10. Ja kuin minä menin sisälle ja katsoin, katso, siellä olivat kaikkinaiset
matoin ja eläinten kuvat, kaikki tyynni kauhistus, ja kaikkinaiset Israelin
huoneen epäjumalat, joka paikkaan ympäri seiniä tehdyt,
11. Joiden edessä seisoivat seitsemänkymmentä miestä Israelin huoneen vanhimmista,
ja Jasania Saphanin poika seisoi myös heidän seassansa, ja jokaisella heillä
oli pyhän savun astia kädessä, ja paksu löyhkä kävi ylös savu-uhrista.
12. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä Israelin huoneen
vanhimmat tekevät pimeydessä, itsekukin kauniimmassa kammiossansa? sillä he
sanovat: ei Herra näe meitä, Herra on maan hyljännyt.
13. Ja hän sanoi minulle: sinun pitää vielä nyt näkemän suurempia kauhistuksia,
joita he tekevät.
14. Ja hän vei minut sen portin tykö, Herran huoneessa, joka on pohjan puolessa,
ja katso, siellä istuivat vaimot, jotka itkivät Tammusta.
15. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös näitä? Mutta sinun pitää
vielä nytkin suurempia kauhistuksia näkemän, kuin nämät ovat.
16. Ja hän vei minun sisälliseen kartanoon Herran huoneesen päin, ja katso,
Herran templin oven edessä, esihuoneen ja alttarin välillä, oli lähes viisikolmattakymmentä
miestä, jotka olivat kääntäneet selkänsä Herran templin puoleen ja kasvonsa
itään, ja rukoilivat auringon ylenemiseen päin.
17. Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös näitä? Onko tämä Juudan
huoneelle vähä, että he tässä näitä kauhistuksia tekevät, jotka myös muutoin
koko maan vääryydellä täyttävät, ja asettavat itsensä minua vihoittamaan? Ja
katso, he pitävät viinapuun oksan nenänsä edessä.
18. Sentähden tahdon minä myös tehdä minun hirmuisuudessani, ja ei pidä minun
silmäni säästämän enkä minä armahda heitä; ja he huutavat korkialla äänellä
minun korvissani, en minä kuitenkaan kuule heitä.