1. Ja prophetain pojat sanoivat Elisalle: katso, se sia, jossa
me asumme sinun tykönäs, on meille ahdas;
2. Anna meidän mennä Jordaniin asti, ja jokaisen tuoda sieltä yksi hirsi, että
me rakentaisimme sinne sian asuaksemme. Ja hän sanoi: menkäät!
3. Ja yksi sanoi: tule palveliais kanssa! Ja hän vastasi: minä tulen.
4. Ja hän meni heidän kanssansa. Ja kuin he tulivat Jordanin tykö, hakkasivat
he siinä puita.
5. Ja kuin yksi heistä oli puun maahan hakannut, putosi rauta veteen, ja hän
huusi ja sanoi: voi, herrani! senkin minä olen lainaksi ottanut.
6. Mutta Jumalan mies sanoi: kuhunka se putosi? Ja kuin hän osoitti hänelle
paikan, leikkasi hän yhden puun ja heitti sinne, ja saatti niin raudan uiskentelemaan.
7. Ja hän sanoi: ota se ylös! ja hän ojensi kätensä ja otti sen.
8. Ja Syrian kuningas soti Israelia vastaan, ja piti neuvoa palveliainsa kanssa
ja sanoi: me tahdomme sioittaa itsemme sinne ja sinne.
9. Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaan tykö, ja käski hänelle sanoa:
karta, ettes menisi siihen paikkaan; sillä Syrialaiset väijyvät siellä.
10. Niin lähetti siis Israelin kuningas siihen paikkaan, josta Jumalan mies
oli sanonut hänelle, ja varoittanut häntä siitä, ja piti siinä vartiat; ja ei
tehnyt sitä ainoasti yhtä eli kahta kertaa.
11. Niin Syrian kuninkaan sydän tuli surulliseksi siitä, ja kutsui palveliansa
ja sanoi heille: ettekö te ilmoita minulle, kuka meistä on paennut Israelin
kuninkaan tykö?
12. Niin sanoi yksi hänen palvelioistansa: ei niin, herrani kuningas; mutta
Elisa propheta, joka on Israelissa, sanoo Israelin kuninkaalle nekin asiat,
joitas puhut makaushuoneessas.
13. Hän sanoi: niin menkäät matkaan ja katsokaat, kussa hän on, että minä lähettäisin
ja antaisin ottaa hänen kiinni. Ja he ilmoittivat hänelle ja sanoivat: katso,
hän on Dotanissa.
14. Niin hän lähetti sinne hevoset ja vaunut ja suuren joukon; ja kuin he sinne
tulivat yöllä, piirittivät he kaupungin.
15. Ja Jumalan miehen palvelia nousi varhain aamulla menemään ulos: ja katso,
suuri sotajoukko piiritti kaupungin hevosten ja vaunuin kanssa. Niin hänen palveliansa
sanoi hänelle: voi, herrani! mitä me nyt teemme?
16. Ja hän sanoi: älä pelkää, sillä niitä on enempi jotka meidän kanssamme ovat,
kuin niitä, jotka heidän kanssansa ovat.
17. Ja Elisa rukoili ja sanoi: Herra, avaa nyt hänen silmänsä, että hän näkis!
Niin avasi Herra palvelian silmät, että hän näki, ja katso, vuori oli täynnä
tulisia hevosia ja vaunuja, Elisan ympärillä.
18. Ja kuin he tulivat alas hänen tykönsä, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: lyö
tätä kansaa sokeudella! Ja hän löi heidät sokeudella Elisan sanan jälkeen.
19. Ja Elisa sanoi heille: ei tämä ole se tie ja se kaupunki: seuratkaat minua,
minä vien teidät sen miehen tykö, jota etsitte; ja hän vei heidät Samariaan.
20. Kuin he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: Herra, avaa näiden silmät, että
he näkisivät! Ja Herra avasi heidän silmänsä, että he näkivät, ja katso, niin
he olivat keskellä Samariaa.
21. Ja kuin Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: isäni, lyönkö
minä heitä?
22. Ja hän sanoi: älä lyö! Pitääkö sinun lyömän niitä, jotka sinä vangiksi saat
miekallas ja joutsellas? Anna heille leipää ja vettä, että he söisivät ja joisivat,
ja anna heidän mennä Herransa tykö.
23. Niin valmistettiin heille suuri pito. Ja kuin he olivat syöneet ja juoneet,
laski hän heidät menemään, ja he menivät herransa tykö. Ja ei Syriasta enää
sotaparvia tullut Israelin maalle.
24. Vaan senjälkeen tapahtui, että Benhadad Syrian kuningas kokosi kaikki sotaväkensä,
meni ja piiritti Samarian.
25. Ja suuri nälkä oli Samariassa, ja he ahdistivat kaupunkia, siihenasti että
aasin pää maksoi kahdeksankymmentä hopiapenninkiä, ja neljäs osa kabia kyhkyläisen
sontaa maksoi viisi hopiapenninkiä.
26. Ja kuin Israelin kuningas kävi muurin päällä, huusi yksi vaimo häntä ja
sanoi: auta minua, herrani kuningas!
27. Ja hän sanoi: jollei Herra auta sinua, kusta minä sinua autan, luvastako
eli viinakuurnasta?
28. Ja kuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? Hän sanoi: tämä vaimo sanoi minulle:
tuo tänne poikas, että sen söisimme tänäpänä; syökäämme huomenna minun poikani.
29. Ja me olemme keittäneet minun poikani ja syöneet sen. Ja minä sanoin toisena
päivänä hänelle: tuo tänne sinun poikas, että me söisimme sen; mutta hän kätki
poikansa.
30. Kuin kuningas kuuli vaimon puheet, repäisi hän vaatteensa; ja kuin hän kävi
ohitse muurin päällä, niin kansa näki, ja katso, hänen päällänsä oli säkki ihoa
vasten.
31. Ja hän sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jos Elisan Zaphatin pojan
pää tänäpänä pitää seisoman hänen päällänsä.
32. Ja Elisa istui huoneessansa, ja vanhimmat istuivat hänen tykönänsä; mutta
hän lähetti miehen edellänsä, mutta ennenkuin sanansaattaja tuli hänen tykönsä,
sanoi hän vanhimmille: oletteko nähneet, kuinka se murhamiehen poika on lähettänyt
ottamaan minun päätäni pois? Katsokaat, koska sanansaattaja tulee, että te oven
suljette ja ovella hänen syöksette ulos: katso, hänen herransa jalkain töminä
seuraa häntä.
33. Kuin hän vielä heidän kanssansa puhui, katso, niin sanansaattaja tuli hänen
tykönsä ja sanoi: katso, tämä paha tulee Herralta, mitä minä enään odotan Herraa?