1. Silloin sanoi Salomo: Herra on sanonut tahtovansa asua pimeydessä.
2. Minä tosin rakensin sinulle asuinhuoneen ja sian asuakses ijankaikkisesti.
3. Ja kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin joukkoa; ja kaikki Israelin
joukko seisoi.
4. Ja hän sanoi: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka suullansa on puhunut
isälleni Davidille, ja kädellänsä täyttänyt, sanoen:
5. Siitä päivästä, jona minä kansani Egyptin maalta johdatin, en ole minä yhtään
kaupunkia valinnut kaikista Israelin sukukunnista, rakentaakseni huonetta minun
nimeni asuinsiaksi, enkä ole yhtään miestä valinnut kansani Israelin hallitsiaksi;
6. Vaan Jerusalemin olen minä valinnut nimeni asuinsiaksi. Ja Davidin olen minä
valinnut kansani Israelin päälle.
7. Ja kuin isäni David aikoi rakentaa Herran Israelin Jumalan nimelle huonetta,
8. Sanoi Herra isälleni Davidille: sinä olet aikonut rakentaa minun nimelleni
huonetta: sinä olet hyvin tehnyt, ettäs sitä olet aikonut;
9. Ei kuitenkaan pidä sinun rakentaman sitä huonetta, vaan poikas, joka kupeistas
tuleva on, rakentaa minun nimelleni huoneen.
10. Niin on Herra vahvistanut sanansa, jonka hän puhunut on; sillä minä olen
tullut isäni Davidin siaan, ja istun Israelin istuimella, niinkuin Herra sanonut
on, ja olen rakentanut huoneen Herran Israelin Jumalan nimelle.
11. Ja minä olen pannut sinne arkin, jossa Herran liitto on, jonka hän Israelin
lasten kanssa tehnyt oli.
12. Ja hän seisoi Herran alttarin edessä, koko Israelin kokouksen läsnä ollessa,
ja ojensi kätensä.
13. Sillä Salomo oli tehnyt vaskikattilan ja pannut sen keskelle esihuonetta,
viisi kyynärää pitkäksi ja viisi kyynärää leviäksi, ja kolme kyynärää korkiaksi.
Sen tykönä seisoi hän ja lankesi polvillensa kaiken Israelin kokouksen edessä,
ja ojensi kätensä taivaasen päin,
14. Ja sanoi: Herra Israelin Jumala! ei ole yhtään jumalaa sinun vertaistas,
taivaissa eli maassa: sinä joka pidät liiton ja laupiuden palveliais kanssa,
jotka sinun edessäs vaeltavat kaikesta sydämestänsä.
15. Sinä olet pitänyt palvelialles Davidille minun isälleni, mitäs hänelle puhunut
olet: suullas olet sinä sen puhunut ja kädelläs täyttänyt, niinkuin se tänäpäivänä
tapahtunut on.
16. Nyt Herra Israelin Jumala, pidä palvelialles Davidille minun isälleni, mitäs
hänelle puhunut olet ja sanonut: ei sinusta pidä puuttuman mies minun edessäni,
joka Israelin istuimella istuu: ainoastaan että sinun poikas kätkevät tiensä;
että he vaeltavat minun laissani, niinkuin sinä minun edessäni vaeltanut olet.
17. Nyt Herra Israelin Jumala, anna sanas tosi olla, jonka sinä palvelialles
Davidille puhunut olet.
18. Sillä luuletko Jumalan asuvan ihmisten tykönä maassa? katso, taivas ja taivasten
taivaat ei käsitä sinua: kuinkasta se huone sen tekis; jonka minä rakentanut
olen?
19. Mutta käännä sinuas, Herra minun Jumalani, sinun palvelias rukoukseen ja
hänen anomisensa puoleen, kuulemaan sitä anomusta ja rukousta, jonka sinun palvelias
rukoilee sinun edessäs!
20. Ja että sinun silmäs olisivat avoinna tämän huoneen puoleen yötä ja päivää,
sitä paikkaa päin, jostas sanonut olet, tahtovas asettaa sinun nimes sinne ja
kuulevas sen rukouksen, jonka sinun palvelias siinä paikassa rukoileva on.
21. Niin kuule nyt palvelias ja kansas Israelin rukous, jonka he tässä paikassa
rukoilevat, ja kuule se sinun asumises paikasta taivaista, ja koska sinä sen
kuulet, niin ole armollinen.
22. Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan, ja vala pannaan hänen eteensä, jonka
hänen vannoman pitää, ja se vala * tulee sinun alttaris eteen tässä huoneessa;
23. Että sinä kuulisit taivaissa ja saattaisit palvelioilles oikeuden, kostaisit
jumalattomalle ja antaisit hänen tiensä tulla hänen päänsä päälle, julistaen
vanhurskaan vanhurskaaksi ja antaen hänelle hänen vanhurskautensa jälkeen.
24. Jos kansas Israel vihollisiltansa lyödään, että he sinua vastaan rikkoneet
ovat, ja he kääntävät itsensä, tunnustaen sinun nimes, rukoilevat ja anteeksi
anovat sinun edessäs tässä huoneessa;
25. Että sinä kuulisit taivaissa, ja olisit kansas Israelin synneille armollinen,
ja antaisit heidän tulla jälleen siihen maahan, jonka heille ja heidän isillensä
antanut olet.
26. Jos taivas suljettu on, niin ettei sada, että he sinua vastaan rikkoneet
ovat, ja he rukoilevat tässä paikassa ja tunnustavat sinun nimes, kääntyen synneistänsä,
sitte kuin sinä heitä kurittanut olet;
27. Että kuulisit taivaissa, ja olisit palveliais ja kansas Israelin rikokselle
armollinen, koskas heille olet osoittanut hyvän tien, jota heidän vaeltaman
pitää, ja antaisit sateen maalle, jonka kansalles antanut olet perinnöksi.
28. Kuin kallis aika tulee maalle, eli rutto tulee, eli kuivuus, ruoste, heinäsirkat
eli jyvämadot tulevat; taikka jos heidän vihollisensa piirittävät maakunnassa
heidän porttinsa, eli kaikkinainen vaiva taikka sairaus tulee:
29. Kaikki rukoukset, kaikki anomiset, jotka kaikki ihmiset, kaikki sinun kansas
Israel, pitävät, koska kukin rangaistuksensa ja murheensa tuntee ja ojentaa
kätensä tämän huoneen puoleen;
30. Että kuulisit taivaista asumasias istuimelta, ja olisit armollinen, antaen
jokaiselle kaiken hänen tiensä jälkeen, sen jälkeen kuin sinä tunnet hänen sydämensä;
sillä sinä ainoastaan tunnet ihmisten lasten sydämet;
31. Että he pelkäisivät sinua, ja vaeltaisivat sinun teissäs joka päivä, niin
kauvan kuin he elävät sillä maalla, jonka meidän isillemme antanut olet.
32. Ja jos myös joku muukalainen, joka ei ole sinun kansastas Israelista, tulee
vieraalta maalta sinun suuren nimes ja voimallisen kätes, ja ojennetun käsivartes
tähden, ja tulee ja rukoilee tässä huoneessa;
33. Ettäs kuulisit taivaista asumises istuimelta, ja tekisit kaiken sen, jota
muukalainen sinulta anoo; että kaikki kansat maan päällä tuntisivat sinun nimes
ja pelkäisivät sinua niinkuin kansas Israel, ja tietäisivät, että sinun nimeäs
avuksihuudetaan tässä huoneessa, jonka minä rakentanut olen.
34. Jos sinun kansas lähtee sotaan vihollistansa vastaan sitä tietä, jotas heitä
lähettävä olet, ja he rukoilevat sinua sillä tiellä, sitä kaupunkia päin, jonkas
valinnut olet, ja sen huoneen puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut
olen;
35. Ettäs kuulisit heidän rukouksensa ja anomisensa taivaista, ja auttaisit
heitä heidän oikeuteensa.
36. Kuin he rikkovat sinua vastaan (sillä ei yhtään ihmistä ole, joka ei syntiä
tee), ja sinä vihastut heidän päällensä, ja annat heitä vihamiestensä alle,
vietäviksi vankina johonkuhun maahan kauvas eli lähes;
37. Ja he tekevät sydämestänsä parannuksen siinä maassa, jossa he vankina ovat,
ja he kääntyvät, ja rukoilevat sinua vankeutensa maalla ja sanovat: me olemme
rikkoneet, väärin tehneet ja olleet jumalattomat;
38. Ja kääntyvät sinun tykös kaikesta sydämestänsä, ja kaikesta sielustansa
vankeutensa maalla, jossa heitä vankina pidetään, ja he rukoilevat sillä tiellä
maansa puoleen, jonka heidän isillensä antanut olet, ja sitä kaupunkia päin,
jonka valinnut olet, ja sen huoneen puoleen, jonka minä nimelles rakentanut
olen;
39. Ettäs kuulisit heidän rukouksensa ja anteeksi anomisensa taivaista asumasias
istuimelta, ja auttaisit heitä oikeuteensa, ja olisit kansalles armollinen,
jotka sinua vastaan syntiä tehneet ovat.
40. Niin anna nyt, minun Jumalani, sinun silmäs avoinna olla, ja sinun korvas
ottakoon vaarin rukouksesta tässä paikassa.
41. Niin nouse nyt, Herra Jumala, sinun lepoos, sinä ja sinun voimas arkki:
anna pappis, Herra Jumala, olla puetettuna autuudella, ja anna pyhäs iloita
hyvyydessä.
42. Herra Jumala! älä käännä pois sinun voideltus kasvoja: muista sen armon
päälle, jonka sinä Davidille sinun palvelialles lupasit!