1. Ja Behadad Syrian kuningas kokosi kaikki sotaväkensä ja oli
kaksineljättäkymmentä kuningasta hänen kanssansa, ja hevoset ja vaunut; ja hän
meni ja piiritti Samarian, ja soti sitä vastaan,
2. Ja lähetti sanansaattajat Ahabille Israelin kuninkaalle kaupunkiin,
3. Ja käski hänelle sanottaa: näin sanoo Benhadad: sinun hopias ja kultas ovat
minun, ja sinun emäntäs ja ihanimmat lapses ovat myös minun.
4. Israelin kuningas vastasi ja sanoi: herrani kuningas, niinkuin sinä sanonut
olet, minä olen sinun ja kaikki mitä minulla on.
5. Ja sanansaattajat tulivat jälleen ja sanoivat: näin sanoo Benhadad: minä
olen lähettänyt sinun tykös sanan, sanoen: sinun hopias ja kultas, emäntäs ja
lapses pitää sinun minulle antaman:
6. Niin minä huomenna tällä aikaa lähetän palveliani sinun tykös tutkimaan sinun
huonees ja sinun palvelias huoneet: ja mitä sinulla rakkainta on, pitää heidän
ottaman ja tuoman tänne.
7. Niin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: tutkikaat ja
katsokaat, mitä pahuutta on hänen mielessänsä; sillä hän lähetti sanan minun
tyköni, minun emännistäni ja lapsistani, hopiastani ja kullastani, ja en ole
minä häneltä kieltänyt.
8. Niin sanoivat hänelle kaikki vanhimmat ja kaikki kansa: ei sinun pidä häntä
kuuleman, eikä häneen suostuman.
9. Ja hän sanoi Benhadadin sanansaattajille: sanokaat herralleni kuninkaalle:
kaikki minkä hän käski minulle palveliallensa ensin, teen minä, mutta tätä en
minä taida tehdä. Ja sanansaattajat menivät takaperin ja sanoivat vastauksen
hänelle.
10. Sitte lähetti Benhadad hänen tykönsä ja käski hänelle sanoa: jumalat tehköön
minulle niin ja niin, jos multa Samariassa piisaa, että kaikki minua seuraava
kansa taitais siitä ottaa pivonsa täyden.
11. Mutta Israelin kuningas vastasi ja sanoi: sanokaat: joka vyöttää itsensä,
älkään kerskatko, niinkuin se joka riisuu.
12. Kuin hän sen kuuli, kuningasten kanssa juodessansa majassa, sanoi hän palvelioillensa:
valmistakaat teitänne. Ja he valmistavat heitänsä kaupunkia vastaan.
13. Ja katso, yksi propheta astui Ahabin Israelin kuninkaan tykö ja sanoi: näin
sanoo Herra; etkös nähnyt kaikkea sitä suurta joukkoa? Katso, minä annan heidät
sinun käsiis tänäpänä, että sinun pitää tietämän, että minä olen Herra.
14. Ahab sanoi: kenen kautta? Ja hän sanoi: näin sanoo Herra: maan ruhtinasten
palveliain kautta: Hän sanoi: kuka alkaa sodan? Hän vastasi: sinä.
15. Niin hän luki maan ruhtinasten palveliat, ja heitä oli kaksisataa ja kaksineljättäkymmentä.
Ja niiden jälkeen luki hän kaiken kansan jokaisesta Israelin lapsista, seitsemäntuhatta
miestä.
16. Ja he läksivät ulos puolipäivästä; mutta Benhadad oli juopuneena majassa
kahdenneljättäkymmentä kuninkaan kanssa, jotka häntä auttamaan tulivat.
17. Ja maan ruhtinasten palveliat läksivät ulos ensin; mutta Benhadad lähetti,
ja he ilmoittivat hänelle, sanoen: miehet lähtevät ulos Samariasta.
18. Hän sanoi: joko he ovat rauhan tähden uloslähteneet, niin käsittäkäät heitä
elävinä, eli jos he ovat lähteneet sotaan, niin ottakaat heitä myös elävinä
kiinni.
19. Niin maan ruhtinasten palveliat olivat lähteneet kaupungista ja sotaväki
heidän perässänsä.
20. Ja niin löi mies miehensä ja Syrialaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitä
takaa; ja Benhadad Syrian kuningas pääsi hevostensa selkään hevosmiestensä kanssa.
21. Niin Israelin kuningas läksi ulos ja löi hevosia ja vaunuja; ja hän tappoi
sangen paljo Syrialaisia.
22. Niin astui propheta Israelin kuninkaan tykö ja sanoi hänelle: mene ja vahvista
sinus, ymmärrä ja katso, mitä sinun tekemän pitää; sillä Syrian kuningas on
sinua vastaan nouseva jälleen tämän vuoden perästä.
23. Ja Syrian kuninkaan palveliat sanoivat hänelle; heidän jumalansa ovat vuorten
jumalat, sentähden voittivat he meidät: jos me vielä heitä vastaan kedolla sodimme,
mitämaks me voitamme heidät.
24. Niin tee nyt tämä: ota kaikki kuninkaat pois heidän sioistansa ja pane ruhtinaat
heidän siaansa;
25. Ja aseta sinulles sotajoukko, senkaltainen kuin tämä sotajoukko oli, ja
hevoset ja vaunut niinkuin ennenkin, ja me sodimme heitä vastaan kedolla, mitämaks
me voitamme heidät. Ja hän kuuli heitä ja teki niin.
26. Kuin ajastaika kulunut oli, asetti Benhadad Syrialaiset, ja meni ylös Aphekiin,
sotimaan Israelia vastaan.
27. Ja Israelin lapset nousivat myös ja hankitsivat itsensä ja menivät heitä
vastaan; ja Israelin lapset sioittivat itsensä heidän kohdallensa, niinkuin
kaksi vähää vuohilaumaa; mutta maa oli täynnä Syrialaisia.
28. Ja Jumalan mies astui edes ja sanoi Israelin kuninkaalle: näin sanoo Herra:
että Syrialaiset ovat sanoneet: Herra on vuorten Jumala ja ei laaksoin Jumala,
niin minä tahdon antaa kaiken tämän suuren joukon sinun kätees, että tietäisitte
minun olevan Herran.
29. Ja he asettivat leirinsä toistensa kohdalle seitsemäksi päiväksi, mutta
seitsemäntenä päivänä he menivät sotimaan yhteen. Ja Israelin lapset löivät
Syrialaisia satatuhatta jalkamiestä yhtenä päivänä.
30. Mutta jääneet pakenivat Aphekin kaupunkiin. Ja muuri kaatui seitsemänkolmattakymmenen
tuhannen miehen päälle, jotka jääneet olivat. Ja Benhadad pakeni myös kaupunkiin,
yhdestä majasta toiseen.
31. Niin sanoivat hänen palveliansa hänelle: katso, me olemme kuulleet Israelin
huoneen kuninkaat olevan laupiaat kuninkaat: niin pankaamme säkit kupeisiimme
ja köydet päihimme ja menkäämme Israelin kuninkaan tykö, kuka tiesi että hän
sallii sinun sielus elää.
32. Ja he panivat säkit kupeisiinsa ja köydet päihinsä ja tulivat Israelin kuninkaan
tykö, ja sanoivat: Benhadad palvelias sanoo sinulle: minä rukoilen, salli minun
sieluni elää. Ja hän sanoi: vieläkö hän elää? hän on minun veljeni.
33. Niin ne miehet ottivat kiinni sen sanan häneltä nopiasti ja käänsivät itsellensä
hyväksi, ja sanoivat: sinun veljes Benhadad: niin hän sanoi: menkäät ja johdattakaat
häntä tänne. Niin Benhadad meni hänen tykönsä, ja hän antoi hänen istua vaunuun.
34. Ja hän sanoi hänelle: ne kaupungit, jota minun isäni sinun isältäs ottanut
on, annan minä jälleen, ja tee kadut sinulles Damaskuun, niinkuin minun isäni
teki Samariassa: niin minä teen liiton sinun kanssas ja annan sinun mennä. Ja
hän teki liiton hänen kanssansa ja päästi hänen menemään.
35. Silloin sanoi yksi mies prophetan lapsista lähimmäisellensä Herran sanan
kautta: lyö minua! vaan hän kielsi, ettei hän häntä lyönyt.
36. Niin hän sanoi hänelle jällensä: ettet sinä kuullut Herran ääntä, katso,
koskas lähdet minun tyköäni, niin jalopeura lyö sinun. Ja kuin hän läksi hänen
tyköänsä, kohtasi hänen jalopeura ja löi hänen.
37. Ja hän löysi toisen miehen ja sanoi: lyö minua! Ja se mies löi häntä kovasti
ja haavoitti hänen.
38. Niin propheta meni pois ja seisoi tiellä kuningasta vastassa, ja muutti
kasvonsa tuhalla.
39. Ja kuin kuningas siitä kävi ohitse, huusi hän kuningasta ja sanoi: palvelias
meni keskelle sotaa, ja katso mies pakeni ja johdatti miehen minun tyköni, ja
sanoi: kätke tämä mies! jos niin on, että hän kaiketikin tulee pois, niin pitää
sinun sielus oleman hänen sielunsa siassa, eli sinun pitää punnitseman sen edestä
leiviskän hopiaa.
40. Ja koska sinun palveliallas siellä ja täällä tekemistä oli, niin ei hän
enää siellä ollut. Niin sanoi Israelin kuningas hänelle: sinun tuomios on oikia,
sinä olet itse sen sanonut.
41. Niin hän otti kohta tuhan pois kasvoistansa; ja Israelin kuningas tunsi
hänen olevan prophetoita.
42. Ja hän sanoi hänelle: näin sanoo Herra: ettäs päästit minulta kirotun miehen
kädestäs, pitää sinun sielus oleman hänen sielunsa edestä ja sinun kansas pitää
oleman hänen kansansa edestä.
43. Niin Israelin kuningas meni vihaisena ja pahalla mielellä huoneesensa ja
tuli Samariaan.