1. Voi teitä paimenet, jotka turmelette ja hajoitatte minun
laitumeni lauman! sanoo Herra.
2. Sentähden näin sanoo Herra, Israelin Jumala, niistä paimenista, jotka minun
kansaani kaitsevat: te olette hajoittaneet minun laumani ja ajaneet pois, ja
ette etsineet sitä; katso, minä tahdon etsiä teitä teidän pahan elämänne tähden,
sanoo Herra.
3. Ja minä tahdon koota laumani tähteet kaikista maakunnista, joihin minä heidät
ajanut olen, ja tahdon saattaa heitä kotia jälleen heidän asuinsioihinsa, ja
heidän pitää kasvaman ja enenemän.
4. Ja minä tahdon panna heille paimenet, joiden pitää heitä kaitseman, ettei
heidän enään pidä pelkäämän eli vapiseman, eikä heitä pidä ahdistettaman, sanoo
Herra.
5. Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä herätän Davidille vanhurskaan
vesan, joka on kuninkaaksi tuleva, ja on hyvin hallitseva ja toimittava oikeuden
ja vanhurskauden maan päällä.
6. Hänen aikanansa pitää Juudaa autettaman, ja Israel hyvässä turvassa asuman;
ja tämä on hänen nimensä oleva kuin häntä kutsutaan: Herra meidän vanhurskautemme.
7. Sentähden katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettei heidän pidä enään sanoman:
niin totta kuin Herra elää, joka Israelin lapset johdatti Egyptin maalta;
8. Vaan niin totta kuin Herra elää, joka Israelin huoneen siemenen toi ulos
ja johdatti pohjoisesta maasta ja kaikista maakunnista, joihin minä heidät ajanut
olin; niin että he nyt saavat asua omassa maassansa.
9. Prophetaita vastaan: Minun sydämeni tahtoo haljeta minussa, kaikki minun
luuni vapisevat. Minä olen niinkuin juopunut mies ja niinkuin se, joka viinasta
horjuu, Herran edessä ja hänen pyhäin sanainsa edessä.
10. Että maa on niin täynnä huorintekiöitä, että maa niin surkia on, että hän
kirottu on, ja kedot metsissä kuivuvat; ja heidän elämänsä on paha, ja ei heidän
hallituksensa mitään kelpaa.
11. Sillä sekä prophetat että papit ovat pahanilkiset; ja minä löydän heidän
pahuutensa minun huoneessanikin, sanoo Herra.
12. Sentähden on heidän tiensä niinkuin liukastus pimiässä, jossa heidän pitää
livistelemän ja lankeeman; sillä minä tahdon antaa onnettomuuden tulla heille
heidän kuritusvuotenansa, sanoo Herra.
13. Ja Samarian prophetaissa olen minä nähnyt hulluuden; sillä he ennustivat
Baalin kautta, ja hukuttelivat minun kansani Israelin.
14. Mutta Jerusalemin prophetaissa näen minä kauhistuksen, kuinka he huorin
tekevät ja valheessa vaeltavat, ja vahvistavat pahoja, ettei yhdenkään pitäisi
pahuudestansa kääntymän; he ovat kaikki minun edessäni niinkuin Sodoma, ja sen
asuvaiset niinkuin Gomorra.
15. Sentähden sanoo Herra Zebaot prophetaista näin: katso, minä tahdon syöttää
heitä koiruoholla, ja antaa heidän juoda sappea; sillä Jerusalemin prophetaista
tulee ulkokullaisuus koko maalle.
16. Näin sanoo Herra Zebaot: älkäät kuulko prophetain sanoja, jotka teille ennustavat;
he pettävät teidät, sillä he saarnaavat sydämensä näkyjä, mutta ei Herran suusta.
17. He sanovat köykäisesti niille, jotka minua pilkkaavat: Herra on sen sanonut:
teillä pitää rauha oleman; ja kaikille niille, jotka vaeltavat sydämensä ajatusten
jälkeen, sanovat he: ei yksikään onnettomuus tule teidän päällenne.
18. Sillä kuka on Herran neuvossa ollut, joka hänen sanansa nähnyt ja kuullut
on? kuka kuulteli ja kuuli hänen sanansa?
19. Katso, Herran tuuli on julmuuden kanssa tuleva, ja hirmuinen ilma on lankeeva
jumalattomain pään päälle.
20. Ei Herran viha lakkaa, siihenasti kuin hän tekee ja täyttää sen mikä hänen
mielessänsä oli. Viimein pitää teidän sen kyllä ymmärtämän.
21. En minä lähettänyt prophetaita, kuitenkin he juoksivat; en minä puhunut
heille, kuitenkin he ennustivat.
22. Sillä jos he olisivat pysyneet minun neuvossani, ja olisivat saarnanneet
kansalleni minun sanaani, niin he olisivat heidät kääntäneet pahasta menostansa
ja töidensä pahuudesta.
23. Enkö minä Jumala, joka läsnä olen, sanoo Herra, ja en ole se Jumala, joka
kaukana on?
24. Luuletkos, että joku taitaa itsensä niin salaisesti kätkeä, etten minä häntä
näe? sanoo Herra; enkö minä se ole, joka täytän taivaan ja maan? sanoo Herra.
25. Minä kuulen, että prophetat saarnaavat ja ennustavat valhetta minun nimeeni,
ja sanovat: minä näin unta, minä näin unta.
26. Koska siis prophetat tahtovat lakata? ne jotka valhetta ennustavat, ja ennustavat
oman sydämensä petoksia,
27. Ja tahtovat, että minun kansani pitäis unhottaman minun nimeni heidän uniensa
tähden, joita he toinen toisellensa saarnaavat, niinkuin heidän isänsäkin unhottivat
minun nimeni Baalin tähden.
28. Propheta, jolla unia on, hän saarnatkaan unia; mutta jolla on minun sanani,
hän saarnatkaan minun sanaani oikein. Mitä akanat ovat nisujen suhteen? sanoo
Herra.
29. Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka
vuoren murentaa?
30. Sentähden katso, minä tahdon tehdä niitä prophetaita vastaan, sanoo Herra,
jotka minun sanani toinen toiseltansa varastavat.
31. Katso, minä tahdon niitä prophetaita vastaan tehdä, sanoo Herra, jotka omia
puheitansa puhuvat ja sanovat: hän on sen sanonut.
32. Katso, minä tahdon tehdä niitä vastaan, jotka pettäväisiä unia ennustavat,
sanoo Herra, ja saarnaavat niitä, vietellen minun kansani valheillansa ja turhilla
jutuillansa, vaikka en minä ole heitä lähettänyt, enkä heitä käskenyt, ei myös
he tälle kansalle ole ensinkään hyödylliset, sanoo Herra.
33. Jos tämä kansa, eli joku propheta, taikka pappi kysyy sinulta ja sanoo:
Mikä on Herran kuorma? niin sinun pitää vastaaman heille: mikä kuorma? Minä
tahdon heittää teidät pois, sanoo Herra.
34. Ja jos joku propheta, taikka pappi, elikkä kansa on sanova: tämä on Herran
kuorma; sitä tahdon minä kurittaa ja hänen huonettansa.
35. Mutta näin pitää kukin puhuman toisellensa ja sanoman keskenänsä: mitä Herra
vastaa? ja mitä Herra sanoo?
36. Ja älkäät sitä enään kutsuko Herran kuormaksi; sillä kullekin pitää oma
sanansa oleman kuormaksi, että te niin elävän Jumalan, Herran Zebaotin, meidän
Jumalamme sanan käännätte.
37. Sentähden pitää sinun sanoman prophetalle näin: mitä Herra vastaa? ja mitä
Herra sanoo?
38. Että te sanotte: Herran kuorma, sentähden sanoo Herra näin: että te kutsutte
sanan Herran kuormaksi, niin minä olen lähettänyt teidän tykönne ja antanut
sanoa, ettei teidän pitänyt sitä kutsuman Herran kuormaksi.
39. Sentähden katso, minä tahdon teidät peräti unhottaa, ja heittää teitä pois
ynnä kaupunkinne kanssa, jonka minä teille ja teidän isillenne antanut olen,
minun kasvoini edestä;
40. Ja tahdon saattaa teitä ijankaikkiseksi pilkaksi ja ijankaikkiseksi häpiäksi,
jota ei ikänä pidä unhotettaman.