Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta,
ja Timoteus veli, Jumalan seurakunnalle, joka on Korintossa, ja kaikille pyhille,
jotka koko Akajassa ovat:
2. Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jesukselta
Kristukselta!
3. Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden
Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala!
4. Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa
niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala
meitä lohduttaa.
5. Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin
myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.
6. Mutta jos meitä vaivataan, niin se tapahtuu teille lohdutukseksi ja autuudeksi,
joka vaikuttaa niiden vaivain kärsivällisyydessä, joita myös me kärsimme, eli
jos meitä lohdutetaan, niin se tulee teille lohdutukseksi ja autuudeksi; ja
meidän toivomme on vahva teistä:
7. Että me tiedämme, että niinkuin te olette kärsimisessä osalliset, niin te
myös tulette lohdutuksesta osalliseksi.
8. Sillä emme tahdo salata teiltä, rakkaat veljet, meidän vaivaamme, joka meille
Asiassa tapahtui: että me olimme sangen suuresti rasitetut ylitse meidän voimamme,
niin että me jo meidän hengestämme epäilimme.
9. Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman, ettei
meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman, vaan Jumalan päälle, joka kuolleetkin
herättää,
10. Joka meitä niin suuresta kuolemasta päästi ja päästää; ja me turvaamme hänen
päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,
11. Ynnä myös teidän rukoustenne avulla meidän edestämme, että meidän tähtemme,
siitä lahjasta, joka meille annettu on, pitäis monelta ihmiseltä kiitos tehtämän.
12. Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus,
että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa,
vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.
13. Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös
tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.
14. Niinkuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me olemme teidän kerskaamisenne,
niinkuin tekin meidän kerskauksemme Herran Jesuksen päivänä olette.
15. Ja senkaltaisella uskalluksella tahdoin minä ennen tulla teidän tykönne,
että te toisen kerran olisitte saaneet minulta jonkun hyvän työn,
16. Ja minä olisin vaeltanut teidän kauttanne Makedoniaan, ja Makedoniasta teidän
tykönne takaperin tullut, ja niin teiltä Juudeaan johdatetuksi.
17. Koska minä tätä ajattelin, lienenkö minä sen tehnyt hempeydestä? Eli ovatko
minun aivoitukseni, joita minä aivon, lihalliset? että minun tykönäni olis niin,
niin, ja ei, ei.
18. Mutta Jumala on vakaa, ettei meidän puheemme ole teille niin ja ei ollut.
19. Sillä Jumalan Poika, Jesus Kristus, joka teidän seassanne meiltä saarnattu
on, nimittäin minulta ja Silvanukselta ja Timoteukselta, ei ollut niin ja ei,
vaan oli hänessä niin.
20. Sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin hänessä ja ovat amen hänessä, Jumalan
kunniaksi meidän kauttamme.
21. Mutta Jumala on se, joka meitä teidän kanssanne Kristuksessa vahvistaa,
ja on meitä voidellut,
22. Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme.
23. Mutta minä ruokoilen Jumalaa todistajaksi sieluni päälle, että minä olen
säästänyt teitä, etten minä vielä ole Korintoon tullut.
24. Ei niin, että me hallitsisimme teidän uskoanne, vaan me olemme auttajat
teidän iloonne, sillä te seisotte uskossa.