1. Mutta koska Jakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sanoi
hän pojillensa: mitä te katselette toinen toisenne päälle?
2. Ja sanoi: katso, minä kuulen Egyptissä olevan jyviä; menkäät alas sinne,
ja ostakaat meille sieltä, että me eläisimme, ja emme kuolisi.
3. Niin menivät kymmenen Josephin veljeä alas, ostamaan jyviä Egyptistä.
4. Mutta BenJaminia, Josephin veljeä, ei lähettänyt Jakob veljiensä kanssa;
sillä hän sanoi: ettei hänelle vahinkoa tapahtuisi.
5. Niin läksivät Israelin lapset matkaan (jyviä) ostamaan muiden seurassa; sillä
nälkä oli Kanaanin maalla.
6. Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, hän antoi myydä jyviä kaikelle maan
kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hänen
eteensä.
7. Ja Joseph näki veljensä, ja tunsi heidät, ja teeskeli hänensä oudoksi heitä
vastaan, ja puhui kovasti heidän kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette?
He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan syötävää.
8. Ja Joseph tunsi veljensä, vaan ei he häntä tunteneet.
9. Niin Joseph muisti unensa, jotka hän oli nähnyt heistä; ja sanoi heille:
te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.
10. He vastasivat häntä: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet
ostamaan jyviä.
11. Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eikä sinun palvelias
ole ikänänsä olleet vakojat.
12. Hän sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta
maa avojoin olis.
13. He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymmentä veljestä, yhden
miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meidän isämme tykönä,
mutta yksi ei ole sillen eleillä.
14. Joseph sanoi heille: sepä se on, kuin minä olen teille puhunut, sanoen:
vakojat te olette.
15. Siinä teitä pitää koeteltaman. Niin totta kuin Pharao elää, ei teidän pidä
täältä pääsemän, jollei teidän nuorin veljenne tule tänne.
16. Lähettäkäät yksi teistänne, joka tuo teidän veljenne tänne: mutta teidän
pitää vankina oleman, niin teidän puheenne koetellaan, jos teissä totuus on;
mutta jollei, niin totta kuin Pharao elää, te olette vakojat.
17. Niin hän pani heidät kiinni kolmeksi päiväksi.
18. Ja kolmantena päivänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotte elää, niin tehkäät
näin; sillä minä pelkään Jumalaa.
19. Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teidän veljistänne olla sidottuna
teidän vankihuoneessanne; mutta menkäät te ja viekäät kotia, mitä te ostaneet
olette nälkää vastaan kotonanne.
20. Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, että teidän sananne todeksi
löyttäisiin, ettette kuolisi; ja he tekivät niin.
21. Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meidän
veljemme tähden; sillä me näimme hänen sielunsa ahdistuksen, koska hän meiltä
armoa rukoili, ja emme kuulleet häntä; sentähden on tämä ahdistus meidän päällemme
tullut.
22. Ruben vastasi heitä, sanoen: enkö minä puhunut teille, sanoen: älkäät tehkä
vääryyttä nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt hänen verensä meiltä
vaaditaan.
23. Vaan ei he tietäneet Josephin sitä ymmärtävän; sillä hän puhui heille tulkin
kautta.
24. Ja hän käänsi itsensä heistä, ja itki. Koska hän jällensä käänsi heidän
puoleensa ja puhutteli heitä, otti hän Simeonin heiltä, ja sitoi hänen heidän
nähtensä.
25. Ja Joseph käski heidän säkkinsä täytettää jyvillä, ja annettaa heidän rahansa
jälleen itsekunkin omaan säkkiinsä, ja annettaa heille evästä matkalle; ja heille
tehtiin niin.
26. Ja he panivat kalunsa aaseinsa päälle, ja läksivät sieltä.
27. Koska yksi heistä avasi säkkinsä, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja äkkäsi
rahansa säkkinsä suussa,
28. Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso, se
on minun säkissäni. Niin heidän sydämensä vavahtui, ja hämmästyivät keskenänsä,
sanoen: miksi on Jumala meille näin tehnyt?
29. Koska he tulivat isänsä Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat he hänelle
kaikki, mitä heille tapahtunut oli, sanoen:
30. Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitä maan vakojina.
31. Ja me vastasimme häntä: me olemme vaat, emme ole ikänänsä oleet vakojat.
32. Me olimme kaksitoistakymmentä veljestä meidän isämme poikaa: yksi ei ole
silleen eleissä, ja nuorin on nyt isämme tytkönä Kanaanin maalla.
33. Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitä minä tunnen, jos te olette vaat:
yksi teidän veljistänne jättäkäät minun tyköni, ja ottakaat teidän taloinne
tarve, ja menkäät pois.
34. Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, niin minä ymmärrän, ett'ette
ole vakojat, vaan vaat; niin annan minä myös teidän veljenne jälleen, ja saatte
tehdä kauppaa tässä maakunnassa.
35. Ja tapahtui, koska he tyhjensivät säkkejänsä, katso, oli itsekunkin rahakäärö
hänen säkissänsä: ja kuin he näkivät rahakäärönsä, hämmästyivät he isänsä kanssa.
36. Niin sanoi Jakob heidän isänsä heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi:
Joseph ei ole elävissä, eikä Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te vielä viedä pois;
minun kohtaani nämät kaikki tapahtuvat.
37. Ruben vastasi isällensä, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen minä
häntä jälleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna häntä minun haltuuni, minä
hänen sinulle jälleen (kotia) tuon.
38. Hän sanoi: ei minun poikani pidä menemän alas teidän kanssanne: sillä hänen
veljensä on kuollut, ja hän on jäänyt yksin, ja jos hänelle tapahtuis jotakin
pahaa tiellä, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella
hautaan.