1. Ja Ahabilla oli seitsemänkymmentä poikaa Samariassa. Ja Jehu
kirjoitti kirjan ja lähetti Samariaan Jisreelin päämiesten tykö, ja vanhimpain
ja Ahabin edustusmiesten tykö, näin:
2. Kuin tämä kirje tulee teidän tykönne, joiden tykönä teidän herranne pojat
ovat, niin myös vaunut, hevoset, vahvat kaupungit ja sota-aseet,
3. Niin valitkaat herranne pojista paras ja kelvollisin, ja asettakaat häntä
isänsä istuimelle, ja sotikaat herranne huoneen puolesta.
4. Mutta he pelkäsivät sangen suuresti ja sanoivat: katso, kaksi kuningasta
ei voineet seisoa hänen edessänsä: kuinka siis me seisoisimme?
5. Ja ne huoneen ja kaupungin haltiat, ja vanhimmat ja edustusmiehet lähettivät
Jehun tykö, sanoen: me olemme sinun palvelias, me teemme kaikki, mitäs meille
sanot: emme tee ketään kuninkaaksi: tee mitä sinulle kelpaa.
6. Silloin kirjoitti hän heidän tykönsä toisen kirjan näin: jos te olette minun
ja olette minulle kuuliaiset, niin ottakaat teidän herranne poikain päät ja
tulkaat huomenna tällä aikaa minun tyköni Jisreeliin; ja oli niitä kuninkaan
poikia, joita kaupungin ylimmäiset kasvattivat, seitsemänkymmentä miestä.
7. Kuin he saivat kirjan, ottivat he ne kuninkaan pojat ja tappoivat seitsemänkymmentä
miestä, ja panivat niiden päät astioihin ja lähettivät ne hänen tykönsä Jisreeliin.
8. Ja sanoma saatettiin hänelle, että he ovat tuoneet kuninkaan poikain päät
tänne. Hän vastasi: asettakaat ne kahteen roukkioon aamuun asti, kaupungin portin
eteen.
9. Kuin hän aamulla meni ulos, seisoi hän ja sanoi kaikelle kansalle: te olette
oikiat: katso, minä olen liiton tehnyt herraani vastaan ja tappanut hänen; mutta
kuka siis nämät kaikki tappanut on?
10. Niin tietäkäät nyt, ettei yksikään Herran sana, jonka Herra puhunut on Ahabin
huoneesta, ole turhaksi tullut: ja Herra teki niinkuin hän puhunut oli palveliansa
Elian kautta.
11. Niin hävitti Jehu kaikki ne jotka Ahabin huoneesta olivat jääneet Jisreelissä:
kaikki hänen ylimmäisensä, ja hänen ystävänsä, ja hänen pappinsa, niin ettei
hän yhtäkään heistä jättänyt;
12. Ja nousi ja matkusti Samariaan, ja kuin hän tuli paimenten majan tykö, joka
oli hänen tiessänsä,
13. Löysi Jehu siinä Ahasian Juudan kuninkaan veljet ja sanoi niille: mitkä
te olette? He vastasivat: me olemme Ahasian veljet ja menemme tervehtimään kuninkaan
ja kuningattaren poikia.
14. Ja hän sanoi: ottakaa heitä elävinä kiinni; ja he ottivat heidät elävinä
kiinni, ja tappoivat paimenten majan kaivon tykönä kaksi miestä viidettäkymmentä,
niin ettei hän heistä yhtäkään jättänyt.
15. Ja kuin hän sieltä vaelsi, löysi hän Jonadabin Rekabin pojan, joka häntä
kohtasi, tervehti häntä ja sanoi hänelle: onko sinun sydämes vilpitöin, niinkuin
minun sydämeni on sinun sydämes kanssa? Jonadab vastasi: on niinkin. Jos niin
on, (sanoi hän) niin ojenna kätes tänne; ja hän ojensi kätensä ja hän asetti
hänen istumaan sivuunsa vaunuihin,
16. Ja sanoi: tule minun kanssani katsomaan minun kiivauttani Herran tähden!
Ja hän antoi hänen ajaa vaunuissansa.
17. Kuin hän Samariaan tuli, löi hän kaikki Ahabista jääneet Samariassa, siihenasti
että hän hänen hävitti, Herran sanan jälkeen, jonka hän puhunut oli Elialle.
18. Ja Jehu kokosi kaiken kansan ja antoi heille sanoa: jos Ahab on vähän palvellut
Baalia; Jehu tahtoo enemmän häntä palvella.
19. Sentähden kutsukaat kaikki Baalin prophetat kokoon, kaikki hänen palveliansa
ja kaikki hänen pappinsa minun tyköni, niin ettei yksikään heistä jää; sillä
minä teen suuren uhrin Baalille, ja joka ikänä jää pois, ei sen pidä elämän.
Mutta Jehu teki sen kavaluudella, että hän olis saanut hävittää Baalin palveliat.
20. Ja Jehu sanoi: pyhittäkäät Baalille juhlapäivä! Ja he kutsuivat kokoon.
21. Ja Jehu lähetti kaikkeen Israeliin, ja kaikki Baalin palveliat tulivat,
niin ettei yksikään heistä jäänyt, joka ei tullut; ja he tulivat sisälle Baalin
huoneesen ja täyttivät Baalin huoneen joka loukkaan.
22. Silloin sanoi hän vaatehuoneen haltialle: kanna kaikki Baalin palveliain
vaatteet ulos; ja hän kantoi heille vaatteet ulos.
23. Ja Jehu meni Jonadabin Rekabin pojan kanssa Baalin huoneesen ja sanoi Baalin
palvelioille: tutkistelkaat ja katsokaat, ettei kukaan tässä teidän seassanne
ole Herran palvelia, vaan ainoastaan Baalin palveliat.
24. Kuin he tulivat sisälle tekemään uhria ja polttouhria, asetti Jehu kahdeksankymmentä
miestä ulos ja sanoi: kuka teistä yhden niistä, jotka minä teidän käteenne annan,
päästää hengissä, hänen sielunsa pitää oleman sen sielun edestä.
25. Kuin he olivat uhranneet polttouhrin, sanoi Jehu vartioille ja päämiehille:
menkäät sisälle ja lyökäät ne, niin ettei yksikään heistä pääse. Ja he löivät
heidät miekan terällä, ja vartiat ja päämiehet heittivät heidät pois ja menivät
Baalin huoneen kaupunkiin,
26. Ja kantoivat ulos Baalin huoneen patsaat ja polttivat ne, 27. Ja kukistivat
Baalin patsaat ja Baalin huoneen ja tekivät niistä yhteiset huoneet hamaan tähän
päivään asti.
28. Näin hävitti Jehu Baalin Israelista.
29. Mutta ei Jehu lakannut Jerobeamin Nebatin pojan synneistä, joka oli saattanut
Israelin syntiä tekemään, kultaisilla vasikoilla Betelissä ja Danissa.
30. Ja Herra sanoi Jehulle: ettäs olet ollut hyväntahtoinen tekemään sitä mikä
minulle kelpasi, ja sinä teit Ahabin huonetta vastaan kaiken sen, mikä minun
sydämessäni oli; niin pitää sinun poikas istuman Israelin istuimella neljänteen
polveen asti.
31. Mutta ei Jehu kuitenkaan pysynyt, että hän Herran Israelin Jumalan laissa
kaikesta sydämestänsä vaeltanut olis; sillä ei hän lakannut Jerobeamin synneistä,
joka Israelin oli saattanut syntiä tekemään.
32. Silloin rupesi Herra Israelista lohkaisemaan; sillä Hasael löi heidät kaikissa
Israelin rajoissa,
33. Hamasta auringon ylenemisen puolelta Jordania, ja kaiken Gileadin, Gadilaisten,
Rubenilaisten ja Manasselaisten maan, hamasta Aroerista, joka on Arnonin ojan
tykönä, ja Gileadin ja Basanin.
34. Mitä enempi Jehusta on sanottavaa, ja kaikista hänen töistänsä, ja kaikesta
hänen voimastansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?
35. Ja Jehu nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin Samariaan. Ja Joahas hänen poikansa
tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
36. Ja aika jonka Jehu Israelia hallitsi Samariassa, oli kahdeksan ajastaikaa
kolmattakymmentä.