1. Ja Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli silloin
tullut Sikemiin, tekemään häntä kuninkaaksi.
2. Ja Jerobeam Nebatin poika kuuli sen ollessansa Egyptissä, johon hän kuningas
Salomon edestä paennut oli: (ja Jerobeam viipyi Egyptissä.)
3. Ja he olivat lähettäneet häntä kutsumaan; ja Jerobeam tuli ja koko Israelin
joukko, ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:
4. Sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut: niin huojenna nyt sinä isäs kova
palvelus ja raskas ijes, jonka hän meidän päällemme pannut on, niin me palvelemme
sinua.
5. Mutta hän sanoi heille: menkäät pois kolmanteen päivään asti ja tulkaat jälleen
minun tyköni; ja kansa meni.
6. Niin kuningas Rehabeam piti neuvoa vanhempain kanssa, jotka hänen isänsä
Salomon edessä seisoivat, kuin hän vielä eli, ja sanoi: kuinka te neuvotte vastaamaan
tätä kansaa?
7. He puhuivat hänelle sanoen: jos sinä palvelet tänäpänä tätä kansaa ja noudat
heidän mielensä, ja vastaat heitä ja annat heille hyviä sanoja; niin he ovat
sinun palvelias kaiken sinun elinaikas.
8. Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he hänelle antaneet olivat, ja
piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja hänen
edessänsä seisoivat.
9. Ja hän sanoi niille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minulle
on puhunut sanoen: Huojenna se ijes, jonka isäs meidän päällemme pannut on?
10. Ja nuorukaiset, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat, puhuivat hänelle
sanoen: näin pitää sinun sanoman kansalle, joka sinulle sanoo: sinun isäs on
meidän ikeemme raskauttanut, huojenna se meiltä! sille pitää sinun sanoman:
minun pienin sormeni on paksumpi kuin minun isäni kupeet.
11. Minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään vielä nyt
teidän ikeesenne: minun isäni on kurittanut teitä ruoskilla, vaan minä kuritan
teitä skorpioneilla.
12. Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin
kuningas puhunut ja sanonut oli: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä.
13. Ja kuningas vastasi kovin kansaa, ja hylkäsi sen neuvon, jonka vanhimmat
olivat hänelle antaneet,
14. Ja puhui heille niinkuin nuoret olivat neuvoneet, ja sanoi: minun isäni
on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään teidän ikeesenne vielä: minun
isäni on teitä kurittanut ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.
15. Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä Herra oli sen niin kääntänyt, vahvistaaksensa
sanansa jonka Herra puhui Jerobeamille Nebatin pojalle Ahian kautta Silosta.
16. Kuin koko Israel sen näki, ettei kuningas kuullut heitä, vastasi kansa kuningasta
ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? eli perimys Isain pojassa? Israel, mene
majoilles! katso siis sinä, David huonettas! Ja Israel meni majoillensa,
17. Niin että Rehabeam ainoastansa vallitsi ne Israelin lapset, jotka Juudan
kaupungeissa asuivat.
18. Ja kuin kuningas Rehabeam lähetti Adoramin verorahan haltian matkaan, niin
koko Israel kivitti hänen, niin että hän kuoli. Mutta kuningas Rehabeam astui
nopiasti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.
19. Ja niin erkani Israel Davidin huoneesta, hamaan tähän päivään asti.
20. Kuin koko Israel kuuli Jerobeamin tulleeksi jälleen, lähettivät he ja käskivät
kutsua hänen kansan eteen, ja tekivät hänen kaiken Israelin kuninkaaksi; ja
ei yksikään seurannut Davidin huonetta, vaan Juudan suku ainoastansa. 21. Ja
kuin Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän koko Juudan huoneen ja BenJaminin
suvun, sata ja kahdeksankymmentä tuhatta valittua sotamiestä, sotimaan Israelin
huonetta vastaan ja omistamaan valtakuntaa Rehabeamille Salomon pojalle jälleen.
22. Mutta Jumalan sana tuli sen Jumalan miehen Semajan tykö, sanoen:
23. Puhu Rehabeamille Salomon pojalle Juudan kuninkaalle ja koko Juudan huoneelle,
ja BenJaminille ja jääneelle kansalle, ja sano:
24. Näin sanoo Herra: älkäät menkö sotimaan teidän veljiänne Israelin lapsia
vastaan. Palatkaan jokainen kotiansa; sillä se on minulta tapahtunut. Ja he
kuulivat Herran sanan ja palasivat menemään Herran sanan jälkeen.
25. Ja Jerobeam rakensi Sikemin Ephraimin vuorelle ja asui siinä, ja läksi sieltä
ja rakensi Pnuelin.
26. Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: nyt valtakunta tulee Davidin huoneelle
jälleen:
27. Jos tämä kansa menee Jerusalemiin uhraamaan Herran huoneesen, ja tämän kansan
sydän kääntyy jälleen herransa Rehabeamin Juudan kuninkaan puoleen; niin he
tappavat minun ja palajavat jälleen Rehabeamin Juudan kuninkaan tykö.
28. Ja kuningas piti neuvon ja teki kaksi kultaista vasikkaa; ja hän sanoi heille:
teidän on työläs mennä Jerusalemiin, katso, tässä on sinun Jumalas, Israel,
joka sinun on johdattanut Egyptin maalta.
29. Ja pani niistä yhden Beteliin, ja toisen pani hän Daniin.
30. Ja se asia joutui synniksi; sillä kansa meni sen yhden eteen hamaan Daniin.
31. Niin teki hän myös huoneen kukkulalle ja teki papit halvimmista kansan seasta,
jotka ei Levin lapsia olleet.
32. Ja Jerobeam teki juhlan viidentenätoistakymmenentenä päivänä, kahdeksantena
kuukautena, niin kuin Juudan juhlapäivän, ja uhrasi alttarilla. Niin hän myös
teki Betelissä, uhraten vasikoille, jotka hän tehnyt oli. Ja hän toimitti Betelin
papit kukkuloille, jotka hän tehnyt oli.
33. Ja hän uhrasi alttarilla, (jonka hän Beteliin tehnyt oli) viidentenätoistakymmenentenä
päivänä kahdeksantena kuukautena, jonka hän sydämessänsä ajatellut oli. Ja teki
Israelin lapsille juhlan, ja uhrasi alttarilla suitsutukseksi.